Maaliroiskeita

Nyt oli taas luovuus huipussaan.

Törmäsin sattumalta tukkumieheen.

Yksi asia johti toiseen.

Ja panemiseksihan se meni.

Oli ihan kivaa ja huumaavaa.

Mutta ei niin hyvää ku urheilijan kanssa.

Mikä aiheutti vähän paniikkia siinä kohtaa,

kun tajusin, että tukkumies oli imutellut kauheet fritsut mun kaulalle.

Ja tottakai oli sovittu urheilijan kanssa treffit seuraavalle illalle.

Hetken aikaa mietin meikkivoiteen käyttöä.

Mut eihän se nyt toimi.

Sit pitää selitellä miks on meikkivoideläikkiä kaulalla.

Onneks hätäpäissään sit soitin Raijalle.

Raija, pitkään parisuhteessa olleena, tietää aina mitä pitää tehdä.

Pengottiin yhdessä mun laatikot läpi ja löydettiin vanhat akryylimaalit.

Yhessä sitten taiteiltiin maaliroiskeita mun käsiin ja kaulalle.

Ja vähän tukkaan ja poskeenkin.

Oltiin aika tyytyväisää lopputulokseen.

Ja treffithän meni ihan putkeen.

Sain söpöys pisteet maalilla läträämisestä.

Se oli kuulemma hellyyttävää.

Ainoa ongelma oli, että siinä illan ja yön mittaan

mun maaliroiskeet kulu pois.

Jätkä ei missään vaiheessa kysynyt kadonneista maalitahroista

eikä niiden paikalla olevista mustelmista.

Onneks tosin käytettiin violettia maalia.

Raija kysy miten meni ja totesi:

"Vain rakastunut mies ei nää ilmiselviä lontteja toisen kaulassa."

Pitää varmasti paikkansa.

Kuten kaikki mitä Raija sanoo.

Onko urheilija siis rakastunut?

Ja mitä se nyt sitten tarkoittaa?