Selvitys

Nyt en tiedä taas mistä alkaa.

Tapahtumia on ollut taas niin paljon,

että pitänee tehdä pieni tilannekatsaus.

Ensinnä pääsin ratsastamaan urheilijalla.

Ja urheilijan maila oli todellakin kunnossa.

Tästä otetaan toivottavasti aktiiviharrastus.

Piti sanoa yh-isille että pipari-buffa on kiinni.

Se oli jotenkin niin hellyyttävä, etten sitten kehdannut pahoittaa sen mieltä.

Joten päädyin ratsastamaan senkin kanssa.

Tämä siis pari tuntia edellisen ratsastustunnin jälkeen.

Tuli ehkä silleen vähän halpa olo, kun tajusin asianlaidan

samalla hetkellä kun imeskelin yh-isin mailaa.

Mutta kerranhan täällä vaan eletään.

Katsotaan millai kahvipöytä keskusteluja saavat aikaiseksi töissä keskenään.

Tuli sit käytyä myös vähän reissussa tuulettuu.

Muuta oikein hyvä reissu,

mutta se saamarin lomaromanssi-takertuja

oli jostain saanut poimittua tiedon mun matkakohteesta ja ajasta,

ja jotenkin vähemmän yllättäen oli "lomalla" siellä yhtä aikaa.

Onneks se urpo päivitteli mulle sit koko ajan tietoja missä on menossa,

ni pystyin välttelee niitä paikkoja.

Meni kyl silti vähän olan yli vilkuiluksi julkisilla paikoilla.

Todella kuumottavaa.

Missähän kohtaa voi hankkia lähestymiskiellon?

Mä rakastan sua

Okei, nyt meni pikkasen yli.

Tavallaan on morkkis, mut sit kuitenkaan ei.

Eniten häiritsee kun ei oo ihan varma mitä on tapahtunut.

Kelataas vähän taaksepäin..

Viini pullon huitasin samalla kun tanssin Antti Tuiskun tahdissa.

Sit kaveri laitto viestiä, että tuu keskustaan.

Pikalaittautuminen ja taskumatti käsilaukkuun.

Clubilla oli ihan hyvin porukkaa.

Join lisää punaviintä ja kaveri tais tarjota muutamat tequilat.

Tanssin ainakin muutaman eri jätkän kanssa.

Saatoin tanssia myös pöydällä.

Hatara muistikuva tästä.

Aamulla housun kauluksesta ja rintsikoista

löytyneet setelit ja kolikot puoltais tätä tapahtumaa.

Vissiin tuli tanssittua ihan hyvin.

Mut sitten.

Hyvin hatara muistikuva siitä, että makaan selällään auton takapenkillä.

Auton sisäkattoon on kiinnitetty valtava etelävaltioiden lippu.

Muistan tuojottaneeni sitä.

Aamulla herään silmät umpeen rähmineinä, kissan kusi suussa.

Makaan kyljellään patjalla.

Kun raotan silmiä, ni about 10cm päässä mua tuijottaa ihan random jätkä.

Sillä on lähes liikutuksen kyyneleet silmissä, kun se sanoo

"mä rakastan sua"

Mä oon sekunnissa niin hereillä, kuin siinä olotilassa voi olla.

Mitähän hemmettiä eilen on tapahtunut?

Mitä mie oon sanonut tolle?

Ja tärkein, miten täältä pääsee pois?

Viimeisen lauseen saatoin sanoa ääneen,

koska jäbä nauraa ja sanoo, että ollaan maaseudulla.

Että elä hötkyy.

Äiti laittaa just aamiaista.

VOI V***U!!

No eihän siinä.

Irmahan ottaa tilanteet tyylikkäästi vastaan.

Istuu aamiaispöytään tukka sekasin ja ripsarit poskilla.

Ottaa kiitollisena vastaan kahvikupin,

mutustaa kohteliaasti palan karjalanpiirakkaa

ja koittaa väkisin pitää sen sisällä.

Piinallisen pitkän ajan jälkeen jätkä,

joka paljastuu vasta 18 täyttäneeksi pojaksi,

heittää mut takaisin keskustaan.

On kuulemma menossa just armeijaan.

Ja olen kuulemma hänen ensimmäisensä.

Sitäkin pidemmän ajomatkan jälkeen hyppään pois autosta

ja lupaan pojalle laittaa viestiä.

Suljen auton oven ja lähden kävelee ennenkuin poika ehtii tajuta,

että mulla ei ole sen numeroa.

Nyt vaan mietin, että mistä näitä sikiää näitä tyyppejä?!

Ja miks mie houkutan niitä puoleeni?

Enkö edes kerran vois herätä jonkun komistuksen vierestä?!

Onneks Tempparien uusin kausi on alkanut.

En poistu tänään kotoa.

Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Joojoo-mies

Tapasinpa joojoo-miehen.

Tiedäthän sen tyypin, joka on kokenut kaiken saman kuin sinäkin,

on samaa mieltä kaikesta kuin sinäkin,

ja yli päätään kaikin tavoin haluaa epätoivoisesti kuulua joukkoon.

Kaikki lauseet alkaa aina

“Joo. joo siis niin mäkin…”

Joojoo-mies on se, joka ihastuttuaan takertuu kiinni kuin mikäkin mustekala.

Ja tarkotan nyt sekä henkisesti että fyysisesti.

Joojoo- mies haluaa olla kaikesta samaa mieltä

ja alleviivata keskustelussa sitä miten samanlaisia olette.

Mikäli tulee vastaan tilanne, jossa ilmoitat olevasi eri mieltä,

että sun lempiruoka ei ole pizza vaan pasta,

niin joojoo-mies vaihtaa oman mielipiteensä salamana

ja kertoo perään viisi vahvistavaa esimerkkiä siitä

miksi tykkää niin paljon pastasta.

Sama meno jatkuu ihan fyysisesti.

Joojoo-mies roikkuu sussa kiinni kun yrität tiskata,

imuroida tai lähteä lenkille.

Nukkumaan käydessä se kietoutuu sun ympärille

kuin hukkuva pelastusrenkaaseen,

niin että tuntuu miten ilma pakenee keuhkoista ja tulee pari mustelmaa.

Sit kun kritisoit joojoo-miehen käytöstä tai vaikka pyydät nätistikin,

että saisko vähän omaa tilaa, niin sen naama venähtää

ja se näyttää piestyltä koiran pennulta.

Sitten se laahustaa ympäriinsä katse sukkiin liimaantuneena ja huokailee ja niiskuttaa ja odottaa, että tulet sen luo ja pyydät anteeksi ja sanot, että kaikki on hyvin, että sulla oli vaan huono hetki.

Siitähän joojoo-mies sitten riemastuu

ja takertuu katse kirkastuneena kiinni sun kylkeen

ja lupaa ettei päästä ikinä irti.

EXCUSE ME WHILE I KILL MYSELF.

Heitin joojoo-miehen pihalle.

Silleen semi ahistava kokemus.

Mennessään kysy vielä pidetäänhän me yhteyttä.

Vastasin joojoo.

Kierteellä

Nyt lähti hommat vähän kierteelle.

Tiiättekö sen tunteen kun kaikki pienet asiat eskaloituu yhtä aikaa.

Ja sitten käy ahistaa.

Ei silleen tullut edes mietittyä tulevia ku eleli vaan hetkessä.

Samaan aikaan, kun se (pieni munainen) yh-isi ilmoitti

haluavansa viedä meidän panosuhteen vakavammaksi,

ilmoitti se takertuva (mutta iso munainen) loma-romanssi heppu

tulevansa uudestaan lomalle tänne ja kysy,

josko vois asua viikon mun luona.

Takaa-päin-mies kysy saako tulla piparille.

Ja kaiken kukkuraksi tapasin just ihan hemmetin mukavan (ja hyvä kroppaisen) urheilijan,

johon haluisin tutustuu lisää.

Taisin jopa vähän ihastua siihen urheilijaan,

vaikka en ookaan vielä hänen mailaansa päässy testaamaan.

Mieli tekis kyllä.

Mutta siinäkin on katastrofin ainekset, koska kävi ilmi,

että tää urheilija on yh-isin työkaveri.

Sanon suoraan että V**** mikä soppa!

Nyt pitää oikeesti vähän miettiä seuraavaa siirtoa.

Ja vähän äkkiä.

Ei tekis mieli avoimesti olla koko kaupunkin vihatuin lumppu.

Kummitus olohuoneessa

Aloin ajan kulukseni paneskelemaan paikallisen yh-isin kanssa.

Ihan kiva jätkä.

Sellainen, jossa on jämäkkyyttä, kilpailuhenkeä

ja joka on menossa koko ajan.

Mukavan inspiroivaa seuraa.

Pentu tosin vähän mutkistaa kuvioita.

Menin tossa männä iltana hänen luokseen taas käymään.

Tiesin koputtaa varovasti, koska pentu kuulemma nukkuisi.

Olis varmasti ollut todella kiva ja rento ilta,

jos jäbä ei olis ollut niin paskana siitä että pentu herää.

Siinä sitten tunnelma kävi kuumana

ja jäbä alkoi vähentää multa vaatetta kodinhoitohuoneen oven pielessä.

(Ja kyllä, jäbä on alle keski-ikäinen, vaikka omistaakin talon,

jossa on kodinhoituhuone.

Asia, johon meidän sukupolvella ei tuu koskaan olee varaa.)

Noh, siinä sitten kesken kaiken kuulu makkarista ääntä.

Jäbä meni aivan paniikkiin.

Kuiskas "oota tässä"

ja heitti viltin mun päälle.

Jäin sit siihen seisoo viltti kasvoillani roikkuen

että wtf

Heitin viltin pois ja aloin pukea vaatteita päälle.

Olin just menossa eteiseen, kun jäbä tulee takaisin makkarista.

Pyytelee anteeksi ja sanoo, että ei halua,

että kakara näkee vierasta naista talossa.

Mietin mielessäni, että lakanaan pukeutunut kummitus olohuoneessa onkin varmasti vähemmän traumatisoiva näky lapselle.

Huikkaan suukon jäbän poskelle ja sanon, että eiköhän mun oo aika lähteä.

Oli vähän turhan outo kokemus.

Ps. Note to yourself, käytä farkkujen kanssa pikkareita. AINA. Häpykarvat kun jää kiireessä vetskarin väliin, niin voin sanoa, että sattuu.

Kaverin exä

Kaveri, joka ei muuten oo ollu muhun missään yhteydessä vuosiin, laitto viestiä ja kysyi voiko hänen eksänsä kysyä multa majoitus vaihtoehdoista mun kotikaupungissa. No tokihan voi, miehän olen alueeni yleinen matkatoimisto nykyään.

Parin päivän päästä tuli tältä dudelta viesti, jossa kysyi rivien välistä voinko majoittaa sen. Jahas, eli oon sit kans yleinen hotelli tällä alueella. Lupasin, että sohvalle mahtuu yheks yöks.

Samantein kun tyyppi tuli ovesta sisään, alkoi valittaminen. Ennen kuin oli edes kätelty tyyppi totes, että hän on tosi huonoa seuraa, että ihan paska päivä takana. Olin siinä vähän huuli auki, että selvä. Että onpas mukava tavata.

Keitin dudelle teetä, aattelin, että jospa se siitä. Teekuppi kädessään sitten aloitti. Oli hajottanut kameran, autossa oli jotain vikaa, on-off eksä kohtelee huonosti, elämä on paskaa, masentaa, potentiaalinen laastari perui näkemisen ja plaaplaaplaa.

Istuin sit siinä ja mietin, että oon sit viissiin myös yleinen terapeutti. Ja tästä muuten tulisi perkeleen pitkä ilta mulle.

Yritin sit siinä piristää jätkää. Ei toiminut. Ei ymmärtänyt vitsejä, ei kannustavia sanoja, eikä nätisti ilmaistuja lauseita siitä, että voisi tarkistaa perspektivin, josta asioitaan märehtii. Siitä se lopulta suuttu ja sanoi, että tän takia ei pitäs puhua kenenkään kanssa, kun ei kukaan ymmärrä häntä. Voi nyt yhen kerran. Teki mieli sanoa, että en todellakaan ymmärrä. Vähiten sitä, miks tää tyyppi tulee täysin ventovieraan ihmisen luokse avautumaan asioistaan.

Päätin sulkeutua ajoissa nukkumaan ja jätin tyypin sohvalle tuijottaa seinää tyhjä katse silmissään.

Aamulla sama meno jatkui. Olisin ollut ihan tyytyväinen jos oltais vaan voitu syyä mun laittama aamiainen hiljaisuudessa, mutta ei. tyyppi vaan jatkoi vuodatustaan ja itsesäälissä piehtarointiaan. 

Tunsin miten migreeni alkoi tykyttää ohimolla. En todellakaan ollut ajatellut tätä vaihtoehtoa, kun ajattelin, että olis varmasti ihan kiva tavata uusi ihminen. Pyh ja pah.

Läksin tuntia aikasemmin töihin. Ihan vaan jotta saisin juua aamukahvin rauhassa. Luulis että se ei ole liikaa pyydetty.

Irman matkatoimisto, hotelli ja terapia palvelut kiittää käynnistä ja toivottaa hyvää loppu elämää.