Selvitys

Nyt en tiedä taas mistä alkaa.

Tapahtumia on ollut taas niin paljon,

että pitänee tehdä pieni tilannekatsaus.

Ensinnä pääsin ratsastamaan urheilijalla.

Ja urheilijan maila oli todellakin kunnossa.

Tästä otetaan toivottavasti aktiiviharrastus.

Piti sanoa yh-isille että pipari-buffa on kiinni.

Se oli jotenkin niin hellyyttävä, etten sitten kehdannut pahoittaa sen mieltä.

Joten päädyin ratsastamaan senkin kanssa.

Tämä siis pari tuntia edellisen ratsastustunnin jälkeen.

Tuli ehkä silleen vähän halpa olo, kun tajusin asianlaidan

samalla hetkellä kun imeskelin yh-isin mailaa.

Mutta kerranhan täällä vaan eletään.

Katsotaan millai kahvipöytä keskusteluja saavat aikaiseksi töissä keskenään.

Tuli sit käytyä myös vähän reissussa tuulettuu.

Muuta oikein hyvä reissu,

mutta se saamarin lomaromanssi-takertuja

oli jostain saanut poimittua tiedon mun matkakohteesta ja ajasta,

ja jotenkin vähemmän yllättäen oli "lomalla" siellä yhtä aikaa.

Onneks se urpo päivitteli mulle sit koko ajan tietoja missä on menossa,

ni pystyin välttelee niitä paikkoja.

Meni kyl silti vähän olan yli vilkuiluksi julkisilla paikoilla.

Todella kuumottavaa.

Missähän kohtaa voi hankkia lähestymiskiellon?

Kaverin exä

Kaveri, joka ei muuten oo ollu muhun missään yhteydessä vuosiin, laitto viestiä ja kysyi voiko hänen eksänsä kysyä multa majoitus vaihtoehdoista mun kotikaupungissa. No tokihan voi, miehän olen alueeni yleinen matkatoimisto nykyään.

Parin päivän päästä tuli tältä dudelta viesti, jossa kysyi rivien välistä voinko majoittaa sen. Jahas, eli oon sit kans yleinen hotelli tällä alueella. Lupasin, että sohvalle mahtuu yheks yöks.

Samantein kun tyyppi tuli ovesta sisään, alkoi valittaminen. Ennen kuin oli edes kätelty tyyppi totes, että hän on tosi huonoa seuraa, että ihan paska päivä takana. Olin siinä vähän huuli auki, että selvä. Että onpas mukava tavata.

Keitin dudelle teetä, aattelin, että jospa se siitä. Teekuppi kädessään sitten aloitti. Oli hajottanut kameran, autossa oli jotain vikaa, on-off eksä kohtelee huonosti, elämä on paskaa, masentaa, potentiaalinen laastari perui näkemisen ja plaaplaaplaa.

Istuin sit siinä ja mietin, että oon sit viissiin myös yleinen terapeutti. Ja tästä muuten tulisi perkeleen pitkä ilta mulle.

Yritin sit siinä piristää jätkää. Ei toiminut. Ei ymmärtänyt vitsejä, ei kannustavia sanoja, eikä nätisti ilmaistuja lauseita siitä, että voisi tarkistaa perspektivin, josta asioitaan märehtii. Siitä se lopulta suuttu ja sanoi, että tän takia ei pitäs puhua kenenkään kanssa, kun ei kukaan ymmärrä häntä. Voi nyt yhen kerran. Teki mieli sanoa, että en todellakaan ymmärrä. Vähiten sitä, miks tää tyyppi tulee täysin ventovieraan ihmisen luokse avautumaan asioistaan.

Päätin sulkeutua ajoissa nukkumaan ja jätin tyypin sohvalle tuijottaa seinää tyhjä katse silmissään.

Aamulla sama meno jatkui. Olisin ollut ihan tyytyväinen jos oltais vaan voitu syyä mun laittama aamiainen hiljaisuudessa, mutta ei. tyyppi vaan jatkoi vuodatustaan ja itsesäälissä piehtarointiaan. 

Tunsin miten migreeni alkoi tykyttää ohimolla. En todellakaan ollut ajatellut tätä vaihtoehtoa, kun ajattelin, että olis varmasti ihan kiva tavata uusi ihminen. Pyh ja pah.

Läksin tuntia aikasemmin töihin. Ihan vaan jotta saisin juua aamukahvin rauhassa. Luulis että se ei ole liikaa pyydetty.

Irman matkatoimisto, hotelli ja terapia palvelut kiittää käynnistä ja toivottaa hyvää loppu elämää.